4.7 Isosätkin (Järvisätkin)

Puhdasvetisten järvien tunnusmerkki, kasvi joka viihtyy samoissa paikoissa kuin uimaritkin. Mökkiläisten iloksi kaunis valkeakukkainen Isosätkin.

Isosätkin



- Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Vesikasvi.


- Korkeus: 10–250 cm. Varsi vaaleankellertävä–vihreä, yläosaa lukuun ottamatta niukkahaarainen, 2–4 mm paksu.


- Kukka: Teriö säteittäinen, valkoinen ja terälehtien tyveltä keltainen, tav. 1–2 cm leveä; terälehtiä viisi, 8–15 mm pitkiä ja toisiaan koskettavia (ssp. peltatus) tai 6–10 mm pitkiä, eivätkä toisiaan koskettavia (ssp. baudotii). Mesikuopat terälehtien tyvellä päärynämäisiä (ssp. peltatus) tai sirppimäisiä (ssp. baudotii). Verholehtiä 4–5, usein sinikärkisiä. Heteitä 15–30. Emiö erilehtinen, emejä 30–40. Kukat yksittäin lehtiä vastapäätä, pitkäperäisiä, vedenpinnan yläpuolella.


- Lehdet: Kierteisesti, ruodillisia, korvakkeellisia. Uposlehtien lapa 3–5 kertaa liuskainen, liuskat rihmamaisia, jäykähköjä–veltohkoja. Välimuotolehdet melko harvinaisia. Kelluslehtien lapa munuaismainen–pyöreähkö, 3–5-liuskainen, sivuliuskat keskiliuskaa leveämpiä (ssp. peltatus) tai lähes samanlevyisiä (ssp. baudotii), reuna vähähampainen. Kelluslehdet voivat puuttua (etenkin ssp. baudotii).


- Hedelmä: Nuorena harvakarvainen, vanhemmiten kalju, kurttupintainen, siipipalteeton (ssp. peltatus) tai siipipalteinen (ssp. baudotii), 1,1–1,2 mm pitkä pähkylä. Pähkylöitä useita yhdessä.


- Kasvupaikka: Kovapohjaiset merenrannat, Ahvenanmaalla rehevät järvet, Manner-Suomen kirkasvetiset joet ja järvet.


- Kukinta-aika: Kesä–syyskuu.

4.7 Ulpukka

Keltakukkainen vesistömme toinen yleinen kasvi lumpeen ohella. Näitä on alkanut järvellä näkyä ja kukkimaankin iloisesti.

Ulpukka



- Heimo: Lummekasvit – Nymphaeaceae


- Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Kelluslehdellinen, paksujuurakkoinen vesikasvi.


- Korkeus: 0,5–3 m.


- Kukka: Säteittäinen, 4–6 cm leveä. Teriö 15–20-lehtinen, keltainen. Uloinna 4–6 kellanvihreää, terälehtiä huomattavasti pitempää verholehteä. Erillisiä heteitä runsaasti. Emiö muodostuu monesta yhteenkasvaneesta lehdestä. Luotti kilpimäinen ja kovera.


- Lehdet: Korvakkeettomia. Kelluslehtien lehtiruoti pitkä ja särmikäs. Lapa leveänsoikea–pitkänpyöreä, vaaleanvihreä, jopa 40 cm pitkä. Suonet hankahaaraiset. Uposlehdet pyöreähköjä, kurttuisia.


- Hedelmä: Siementen täyttämä, monilokeroinen, muodoltaan pullomainen, 4–6 cm pitkä kota.
Kasvupaikka: Järvet, metsälammet, joet ja murtovesilahdet.
Kukinta: Kesä–elokuu.

7.7 Lehtosinilatva

Kauniskukkainen lehtosinilatva täyttää joitain tienvarsia ja pihoja.

Lehtosinilatva

- Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.

- Korkeus: 25–50 cm. Varsi haaraton, alaosasta kalju, yläosasta tiheään lyhytkarvainen.

- Kukka: Teriö ratasmainen, sininen (harvoin valkoinen), 12–15 mm leveä, yhdislehtinen, syvään 5-liuskainen. Liuskat puikeita, tylpähkökärkisiä, nielu karvainen. Verhiö 5-liuskainen. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 3-luottinen. Kukinto monikukkainen, huiskilomainen, kukat tuoksuvat.

- Lehdet: Kierteisesti, alimmat pitkäruotisia, ylemmät lähes ruodittomia, ruoti särmikäs, kouruinen, reunoilta karvainen. Lapa parilehdykkäinen, päätölehdykällinen, alimmat 8–12-parisia, ylemmät 5–6-parisia. Lehdykät suikeita–kapean puikeita, suippokärkisiä, ehytlaitaisia, kaljuja, alapinnalta harmahtavia. Lehdykät koskettavat usein reunasta toisiaan.

- Hedelmä: Pyöreähkö, ruskea, 3-lokeroinen kota.

- Kasvupaikka: Lehdot, rehevät niityt, tunturikoivikot. Myös koristekasvi ja yleinen viljelykarkulainen tai -jäänne pihoilla, pientareilla ja pensaikoissa.

- Kukinta: Heinä–elokuu.

1.7 Rohtotädyke

 

Rohtotädyke

• Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
• Korkeus: 10–30 cm. Varsi rento–koheneva, haarova, juurehtiva, pehmeäkarvainen.
• Kukka: Teriö lähes säteittäinen, vaaleansininen–sinipunainen, n. 8 mm leveä, yhdislehtinen, 4-liuskainen, ratasmainen, lyhyttorvinen. Verhiö 4-liuskainen, liuskat kapeita, pyöreäkärkisiä, nystykarvaisia. Heteitä 2. Emiö yhdislehtinen, 1-luottinen. Kukinto tiheä lehtihankainen terttu. Kukkaperä tukilehteä lyhyempi.
• Lehdet: Vastakkain, lyhytruotisia. Lapa soikea–puikea, suippotyvinen, karvainen, hienohampainen.
• Hedelmä: Herttamainen, litteä, 4–5 mm pitkä, verhiötä pidempi, n. leveytensä pituinen, nystykarvainen kota.
• Kasvupaikka: Lehtomaiset metsät, hakkuualat, pientareet, tienvarret, joutomaat, kuivahkot niityt, kedot, kalliot.
• Kukinta: Kesä–elokuu.

Rohtotädyke  on toiminut ennenvanhaan yleisparantajana lähes vaivaan kuin vaivaan. Siitä on valmistettu myös yleiseurooppalaista teetä, tosin maku on kuulemma aika katkera. 

1.7 Valkoapila

 Valkoapila

• Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
• Korkeus: 10–30 cm. Varsi maanmyötäinen, nivelikohdista juurehtiva, kalju.
• Kukka: Teriö vastakohtainen, valkoinen (joskus hiukan punertava), myöhemmin ruskettuva, 8–10 mm pitkä, tyveltä yhdislehtinen, perhomainen (terälehtiä 5, joista ylinnä purje, sivuilla siivet ja alimmaisena kahdesta terälehdestä muodostunut venho). Verhiö 5-liuskainen, kalju. Heteitä 10. Emiö 1-lehtinen ja 1-luottinen. Kukinto pitkäperäinen, tiheän pallomainen terttu, kukka tuoksuva.
• Lehdet: Kierteisesti, pitkäruotisia, korvakkeellisia. Lapa 3-lehdykkäinen; lehdykät vastaherttamaisia, nirhalaitaisia, usein vaaleakuvioisia. Korvakkeet ruotiin pitkälti yhteenkasvaneet.
• Hedelmä: Avautumaton palko, jää verhiön sisään.
• Kasvupaikka: Niityt, nurmikot, pihat, polut, joutomaat, pientareet, tienvarret, rannat.
• Kukinta: Kesä–elokuu.

Valkoapilaa tuntuu kasvavan kaikkialla ruohikolla ja se on hyönteisille herkullinen kasvi. Apilat ovat yleensä 3-lehtisiä, mutta välillä löytyy myös 4-lehtisiä joita pidetään onnea tuovina.

1.7 Suo-ohdake

Niityillä kohoaa ihmisten pituisia piikkisiä varsia joiden päässä kasvaa punaisia piikikkäitä kukkia. Ohdake lajeista kyseessä on suo-ohdake.

Suo-ohdake



- Kasvumuoto: 2-vuotinen tai kerran kukkiva monivuotinen ruoho.


- Korkeus: 50–200 cm. Varsi haaraton–ylhäältä haarova, siipipalteinen, piikkinen, uurteinen, harvakseen seittikarvainen, tav. tummanpunertava.


- Kukka: Kukat muodostavat 1–1,5 cm pitkiä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykerön laitakukat puuttuvat; kehräkukat aniliininpunaisia–tumman sinipunaisia. (harvoin valkoisia tai vaaleanpunaisia), torvimaisia. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehto puolipallomainen, kehtosuomut pystyjä, kärjestä lyhytpiikkisiä, punaruskeita. Mykeröt tiiviinä, terttumaisina 2–8 mykerön ryhminä.


- Lehdet: Kierteisesti, ruodillisia–ruodittomia, johteisia, ruodit palteisia, tyvilehtien ruotien palteet piikkireunaisia. Lapa suikea, teräväkärkinen, pariliuskainen, jäykkä, ohutpiikkinen, päältä harvaan villakarvainen, tummanvihreä, alta seitti- ja hapsikarvainen, vaaleanvihreä.


- Hedelmä: Soikea, litteähkö, sileä, kiiltävä, 3–4 mm pitkä pähkylä, jonka kärjessä rengaspaksunnos ja sulkahaivenia.


- Kasvupaikka: Kosteat niityt, laitumet, viljelysmaat, kesannot, ojanvarret, rannat, kallioaltaat, lähteiköt, viidat, rehevät suot.


- Kukinta: Heinä–syyskuu.

1.7 Niittyleinikki

Niittyjä koristaa keltaisine kukkimerineen niittyleinikki. Tuttu näky lähes kaikkialla.

Niittyleinikki



- Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko lyhyt, pystyhkö.


- Korkeus: 5–100 cm. Varsi pysty, monihaarainen, karvainen.


- Kukka: Teriö säteittäinen, kullankeltainen, 12–25 mm leveä; terälehtiä 5, verholehtiä pidempiä. Verholehtiä 5, teriönmyötäisiä, karvaisia. Kukkapohjus kalju. Heteitä monta. Emiö erilehtinen, emejä useita. Kukinto harsu, viuhkomainen, 1–20-kukkainen, kukkaperät sileitä.


- Lehdet: Kierteisesti, tyvilehdet pitkä–lyhytruotisia, varsilehdet lähes ruodittomia. Tyvilehtien lapa pyöreähkö, 3–5(–9)-liuskainen, liuskat vaihtelevasti toistamiseen liuskaisia–hampaisia, teräväkärkisiä. Varsilehtien lapa 3-liuskainen, liuskat ehyitä–epäsäännöllisesti isohampaisia.


- Hedelmä: Kalju, 2–3,5 mm pitkä pähkylä, kärjessä 0,2–0,8 mm pitkä, suora–käyrä ota. Pähkylöitä useita yhdessä.


- Kasvupaikka: Niityt, tienvarret, pientareet, pihat, tuoreet metsät, lehdot, korvet, jokivarret, järvenrannat, tunturiniityt.


- Kukinta: Kesä–syyskuu.

1.7 Päivänkakkara

Rakastaa, ei rakasta, rakastaa... Tienvarsille ja niittyjen reunoille on alkanut kasvaa taas iloisesti kukkiva päivänkakkara valkoisine terälehtineen ja keltaisine sisuksineen.

Päivänkakkara



- Kasvumuoto: Monivuotinen (harvoin 2-vuotinen) ruoho. Juurakollinen, kasvustoja muodostava.


- Korkeus: 20–70 cm. Varsi haaraton–niukkahaarainen, karvainen–kalju.


- Kukka: Kukat muodostavat 2,5–6,5 cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykerön laitakukat valkoisia, kielimäisiä, kärjestä epäselvästi 3-hampaisia; kehräkukat keltaisia, torvimaisia, pieniä. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehtosuomuja 3 riviä, pyöreitä, kaljuja, ruskealaitaisia, kärjestä leveälti kalvoreunaisia. Mykeröt yksittäin tai harvoina huiskilomaisina ryhminä.


- Lehdet: Tyviruusukkeena ja varrella kierteisesti, alimmat pitkäruotisia, ylemmät lyhytruotisia–ruodittomia. Alempien lehtien lapa vastapuikea, pitkähampainen, harvakarvainen, ylempien puikea–suikea–vastapuikea, isohampainen.


- Hedelmä: Liereä, 10-harjuinen, vaaleanvihreä, n. 3 mm pitkä pähkylä, jonka kärjessä joskus matala kalvorengas.


- Kasvupaikka: Niityt, kedot, pellot, metsänreunat, pientareet, tienvarret, nurmikot. Myös koristekasvi.


- Kukinta: Kesä–syyskuu.