13.8 Lillukka

Lillukka

Kuhasalosta tuorekangasmetsässä näkyi lillukoita. 

• Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Varret 2-vuotisia, kuolevat kukinnan jälkeen. Juurakollinen.
• Korkeus: 10–35 cm. Rönsyt jopa useita metriä pitkiä. Varsi karhea, harvakseen hentopiikkinen.
• Kukka: Teriö säteittäinen, valkeahko, terälehtiä tav. 5, kapeita, 3–5 mm pitkiä. Verholehtiä 5. Heteitä paljon. Emiö erilehtinen, emejä useita. Kukinto 3–15-kukkainen huiskilo.
• Lehdet: Kierteisesti, ruodillisia, korvakkeellisia. Lapa sormilehdykkäinen, 3-lehdykkäinen. Lehdykät puikeita–soikeita, päätölehdykkä ruodillinen, sivulehdykät epäsymmetrisiä, kaikki lehdykät kaksoissahalaitaisia.
• Hedelmä: Kirkkaanpunainen, kiiltävä, hapahko kerrannaisluumarja.
• Kasvupaikka: Lehdot, tuoreet kangasmetsät, harjut, kallioiset ja kiviset rinnemetsät, niityt, pientareet.
• Kukinta: Kesäkuu.

1.7 Rohtotädyke

 

Rohtotädyke

• Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
• Korkeus: 10–30 cm. Varsi rento–koheneva, haarova, juurehtiva, pehmeäkarvainen.
• Kukka: Teriö lähes säteittäinen, vaaleansininen–sinipunainen, n. 8 mm leveä, yhdislehtinen, 4-liuskainen, ratasmainen, lyhyttorvinen. Verhiö 4-liuskainen, liuskat kapeita, pyöreäkärkisiä, nystykarvaisia. Heteitä 2. Emiö yhdislehtinen, 1-luottinen. Kukinto tiheä lehtihankainen terttu. Kukkaperä tukilehteä lyhyempi.
• Lehdet: Vastakkain, lyhytruotisia. Lapa soikea–puikea, suippotyvinen, karvainen, hienohampainen.
• Hedelmä: Herttamainen, litteä, 4–5 mm pitkä, verhiötä pidempi, n. leveytensä pituinen, nystykarvainen kota.
• Kasvupaikka: Lehtomaiset metsät, hakkuualat, pientareet, tienvarret, joutomaat, kuivahkot niityt, kedot, kalliot.
• Kukinta: Kesä–elokuu.

Rohtotädyke  on toiminut ennenvanhaan yleisparantajana lähes vaivaan kuin vaivaan. Siitä on valmistettu myös yleiseurooppalaista teetä, tosin maku on kuulemma aika katkera. 

16.6 Lakka

Muurain, lakka, hilla. Rakkaalla marjalla on monta nimeä. Reposuolla lakka kukki komeana, joten pitääpä syksymmällä käydä lenkki uudestaan :P

Lakka





- Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko rönsymäinen, puutunut.


- Korkeus: 10–25 cm. Varsi 2-lehtinen.


- Kukka: Kasvi 2-kotinen (hede- ja emikukat eri yksilöissä). Teriö säteittäinen, valkoinen, 2–3 cm leveä; terälehtiä 5, lanttokärkisiä. Verholehtiä 5. Hedekukka: heteitä paljon, emiö surkastunut. Emikukka: emiö erilehtinen, emejä useita, heteet surkastuneet. Kukat yksittäin.


- Lehdet: Kierteisesti, melko pitkäruotisia, korvakkeellisia. Lapa pyöreähkö–munuaismainen, matalaan 5–7-liuskainen, hammaslaitainen, poimuinen ja usein myös kurttuinen, varsinkin alapinnaltaan karvainen, keltanystyinen.


- Hedelmä: Aluksi punainen, kypsänä keltainen, mehevä, tuoksuva kerrannaisluumarja.


- Kasvupaikka: Korvet, rämeet, rahkanevat, aapasoiden jänteet, soistuvat kankaat, turvekankaat, kalliosoistumat.


- Kukinta: Kesäkuu.

12.6 Puolukka

Rauanvaaralla puolukat kukkivat komeasti!

Puolukka



- Kasvumuoto: Monivuotinen varpu. Juurakollinen.


- Korkeus: 5–30 cm. Varsi koheneva–pysty, niukkahaarainen, puutunut, karvainen.


- Kukka: Teriö ruukkumainen, valkoinen–punertava, 5–8 mm pitkä, yhdislehtinen, 4-liuskainen. Verholehtiä 4. Emiö yhdislehtinen, 1-luottinen, kukasta esiintyöntyvä. Heteitä 4 tai 8. Kukinto lyhyt, tiheä latvaterttu; kukat nuokkuvia.


- Lehdet: Kierteisesti, lyhytruotisia, talvehtivia. Lapa leveänsoikea–vastapuikea, suipohko–lanttokärkinen, nahkea, päältä tummanvihreä ja kiiltävä, alta vaaleanvihreä ja tummapilkkuinen, sivusuonet selvästi erottuvat.


- Hedelmä: Pallomainen, 5–8 mm pitkä, punainen, kiiltävä, mehevä, makea, hapahko marja.


- Kasvupaikka: Kuivat, tuoreet ja lehtomaiset kangasmetsät, korvet, rämeet, kalliot, tunturikankaat, pellonpientareet, tienvarret.


- Kukinta: Kesä–heinä(–elokuu).

28.5 Viikon varrelta poimittuja.. Voikukka

Voikukka on kaikille tuttu jopa vihattu rikkaruoho, joka on levinnyt lähes kaikkialle ja kukkii komeasti auringon keltaisena auringonsäteineen. Voikukan lehtiä on käytetty monesit salaateissa. Voikukkaa on myös käytetty yleisesti yrttilääkinnässä ym. runsaan C- ja A-vitamiinipitoisuutensa vuoksi.

Voikukka

• Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Pääjuuri pystysuora, yleensä erittäin vahva.
• Korkeus: 10–50 cm. Usein monivartinen, varsi haaraton, lehdetön, ontto, pehmeä vana.
• Kukka: Kukat muodostavat n. 2–3 cm leveitä, kehtosuomujen suojaamia kukkamaisia mykeröitä. Mykerön kukat keltaisia (laitimmaiset usein ulkopinnalta harmaa- tai punajuovaisia), kielimäisiä, kärjestä 5-hampaisia. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen. Kehtosuomuja 2 riviä, sisemmät samanpituisia, pystyjä, ulommat lyhyempiä, tav. siirottavia–alaspäisiä. Mykerö yksittäin vanan kärjessä.
• Lehdet: Tyviruusukkeena, ruodillisia–ruodittomia. Lapa tav. leveänsuikea–kapean vastapuikea (joskus tasasoukka), laita vaihtelevasti pariliuskainen (joskus lähes ehyt).
• Hedelmä: Kapeanvastapuikea, nystermäinen, 3–6 mm pitkä pähkylä, jonka kärjessä varren päässä hapsihaivenia.
• Kasvupaikka: Usein ihmistoiminnan piirissä, kuten niityillä, pientareilla ja joutomailla. Myös rannoilla ja kosteikoissa.
• Kukinta: Touko–heinäkuu.

22.5 Mustikka

Kolmas laji, jonka löysin metsässä kukkivana on mustikka. Mustikkaa riitti ainakin kukkien perusteella sitä tulee tänä vuonna ihan reippaastikin.Mehiläiset olivat liikkeellä mustikoiden ympärillä, joten pölytys oli siis täydessä käynnissä.

Mustikka


Kasvumuoto: Monivuotinen varpu. Juurakollinen.


Korkeus: 10–40 cm. Varsi pysty, runsashaarainen, puutunut, vanhat varret liereitä, ruskeita, nuoret särmikkäitä, vihreitä, kaljuja.


Kukka: Teriö leveän ruukkumainen, vihertävänkellertävä–punertava, 4–6 mm pitkä, yhdislehtinen, matalaan 4–5-liuskainen. Verhiö hyvin matalaan 5-liuskainen. Heteitä 4 tai 8. Emiö yhdislehtinen, 1-luottinen. Kukat yksittäin lehtihangoissa.


Lehdet: Kierteisesti, lyhytruotisia, talveksi varisevia. Lapa soikea–puikea, suippo, hienosahainen, puhtaanvihreä, himmeäkiiltoinen.


Hedelmä: Pallomainen, 6–8 mm leveä, tummansininen ja vahapeitteinen tai musta ja kiiltävä, harvoin likaisenvalkoinen, sisältä tummansininen, mehukas marja.


Kasvupaikka: Tuoreet ja lehtomaiset kangasmetsät ja korvet, myös kuivat kangasmetsät ja tunturikankaat


Kukinta: Touko–heinäkuu.

20.5.Käenkaali

Toinen kukkaan puhjennut kasvi, jonka Nivasta löysin oli Ketunleipä eli viralliselta nimitykseltä Käenkaali. Löytöpaikkana oli metsä, jossa kasvoi vähän sekalaista puuta.

Käenkaali (Ketunleipä)

-Monivuotinen, 5-10 cm korkea.
- Kasvaa yleisenä Etelä- ja Keski-Suomen korkeudella. Kuusamosta ylöspäin ei enää kasva.
- Lehdet ovat kolmisormiset. Kolme sydänmen muotoista lehteä.
- Kukka on kaunis viisilehtinen, Valkea jossa Violetteja suonia.
- Kukkii Touko-Kesäkuussa

Käenkaali on ravinnoksi kelpaava kasvi, joka sisältää oksaalihappoa ja paljon C-vitamiinia. Sitä on käytetty mm. keripukin hoitoon.

16.5 Ojatädyke

Vietin päivän Höytiäisen kanavalla Lykynlammen lähistöllä ja huomasin joen rannalla paljon pyöreälehtisiä kasveja, joita en kovin usein ole mielestäni nähnyt. Määrittelin lajia luontoportin avulla ja tulin siihen tulokseen, että kasvi on Ojatädyke. Samalla reissulla onnistuin kastamaan kameran jokeen, joten nämä kuvat on otettu puhelimen EI-niin-loistavalla kameralla. Toivottavasti kallis kamera alkaa toimimaan kuhan vähän ensin kuivahtaa... :P

Ojatädyke

Ojatädyke kuuluu ratamokasveihin ja se muistuttaakin hieman piharatamoa. Siitä sen kuitenkin erottaa lehden suonista jotka piharatamolla kaikki alkavat lehden juuresta, mutta Ojatädykkeellä keskisuonesta.

Perustiedot:


- Korkeus: 20–60 cm. Varsi rento–koheneva, nivelistä juurehtiva, mehevä, kalju.
- Kukka: Teriö lähes säteittäinen, sininen ja tummajuovainen, 5–7 mm leveä, yhdislehtinen, 4-liuskainen, ratasmainen, lyhyttorvinen. Verhiö 4-liuskainen, liuskat kaljuja. Heteitä 2. Emiö yhdislehtinen, 1-luottinen. -   - Kukinto lyhyt, harsu lehtihankainen terttu. Kukkaperä tukilehteä lyhyempi.
- Lehdet: Vastakkain, lyhytruotisia. Lapa pitkänpyöreä–puikea, pyöreäkärkinen, möyheä, laita ehyt tai hienosahainen.
- Hedelmä: Lähes pallomainen, matalaan lanttokärkinen, 2,5–4 mm pitkä, kalju, ruskea kota.
- Kasvupaikka: Purot, ojat, lammikot, lähteiköt, kaivannot.
- Kukinta: Kesä–syyskuu.


Ojatädyke on kuulemma Suomen luonnossa harvinainen kasvi sillä se ei ole kovin kilpailukykyinen. Kasvia on käytetty salaatin seassa ja sen on uskottu auttavan kerupukkiin. Eli terveellinen ja syömäkelpoinen kasvi on kyseessä.

14.5. Puut vihertyvät kovaa vauhtia! - Koivu

Ulkona paistaa aurinko ja luonto on alkanut vihertää. On taas se aika vuodesta, kun kevät vaihtuu kesäksi. Koivuihin on ilmestynyt pikkulehtiä ja ne erottuvatkin vehreydellään muista lehtipuista.

Rauduskoivu

- Levinnyt kaikkialle Suomeen.
- Runko on valko/musta, paksu ja rosoinen ja kasvaa noin 25 metriseksi.
- Lehdet ovat pitkäsuppuisia, sahalaitaisia, neliö tai kolmiomaisia.
- Selvästi toista Hieskoivua suurempikokoinen, lehdet pitkäsuppuisia, kun taas Hieskoivussa lyhytsuppuisia

-